|
Ajankohtaista
Historia
Yhteystiedot
Liity
jäseneksi
Kesäseminaari
Oikeusmurhaprojekti
Naisten
Linja
Turkki-projekti
Ei
iskua Irakiin
OIKEUS-lehti
|
Tiedote 27.10.2006
Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry huolissaan Turkin
ihmisoikeustilanteesta.
Demlan 23-henkinen delegaatio teki tutustumismatkan Istanbuliin
18.-22.10.2006. Matkalla tapasimme ihmisoikeusloukkausten uhreja avustavan
TOHAV-järjestön edustajia, Turkin Amnestyn suomalaisen toiminnanjohtajan
Ville Forsmanin sekä naisten tukikeskus Sahmaranin perustajia.
Keskusteluidemme perusteella ilmeni, että Turkin ihmisoikeustilanne ei ole
oleellisesti parantunut EU-jäsenyysneuvotteluista huolimatta. Turkissa
vaikuttaa kuitenkin olevan toiveikkuutta sen suhteen, että
EU-jäsenneuvottelujen myötä säädetyt lukuisat uudet lait myös käytännössä
tulisivat sovellettavaksi ja ihmisoikeusolot maassa myös tosiasiallisesti
paranisivat.
Erityisen heikko asema Turkissa on naisilla ja lapsilla. Esimerkiksi
avioero on usein tosiasiallisesti mahdoton
naisille, joilla ei yleensä ole minkäänlaista sosiaaliturvaa
perheen ulkopuolella. Naisen asema on käytännössä riippuvainen hänen
sosiaalisesta ja koulutustaustastaan sekä asuinpaikastaan. Etenkin
maaseudulla naisten kohtelu perustuu vanhoillisiin perinteisiin, jotka
seuraavat heitä kaupunkiin muutettaessa. Edelleenkin avioliittoja
sovitaan vanhempien kesken. Demlalle kerrottiin tapauksesta, jossa nuori
nainen oli surmannut itsensä tultuaan naitetuksi miehelle, jolla oli jo
kaksi vaimoa. Naiset kärsivät väkivallasta ja seksuaalisesta häirinnästä,
johon viranomaiset suhtautuvat välinpitämättömästi ja syyllistyvät siihen
itsekin. Myös katulapset ovat vaarassa joutua viranomaisten väkivallan
uhriksi. Kunniamurhia tapahtuu edelleen. Niiden tekijöiksi valitaan
alaikäisiä poikia, jotka saavat lievän rangaistuksen ja palattuaan
vankilasta saavat sankarin vastaanoton. Maassa on julkisissa laitoksissa,
mm. yliopistoissa, uskonnollisten tunnusmerkkien, kuten huivien,
käyttökielto. Sen voimaantultua 90-luvun lopulla joutuivat tuhannet
naisopiskelijat keskeyttämään opintonsa. Kieltoa kierretään mm.
käyttämällä omat hiukset peittävää peruukkia.
Kurdien asema on vaikea. Kurdit eivät saa opetusta omalla kielellään ja
kurdialueen koulujen virkoihin nimitetään vastavalmistuneita
opettajia. Opetuksessa ei oteta huomioon, etteivät koulunsa aloittavat
lapset ymmärrä turkinkielistä opettajaansa. Maassa ei ole merkittävää
kunnallista itsehallintoa, vaan keskushallinto osoittaa määrärahat eri
puolille maata, jolloin vähemmistöjen asuttamat alueet kärsivät. Kurdit
eivät voi antaa lapsilleen kurdinkielisiä nimiä: kurdien nimet, joissa
perinteisesti esiintyy turkin kielestä puuttuvat kirjaimet W, Q ja X,
eivät kelpaa väestörekisteriin. Kuitenkin muita kieliä edustavissa
vierasperäisissä nimissä esiintyvinä edellä mainittuja kirjaimia
nimikäytännössä sallitaan, joten kyseessä on selvästi tiettyä kansanryhmää
syrjivä käytäntö.
Maan turvallisuusviranomaiset toimivat omavaltaisesti. Meille kerrottiin
tapauksesta, jossa sivulliset ottivat kiinni käsikranaatti-iskun tekijän,
joka apureineen paljastui armeijan tiedustelu-upseeriksi. Pidätyksen
jälkeen pääesikunnan varakomentaja asettui lehdistötilaisuudessa tukemaan
ko. upseeria. Paikallinen syyttäjä pyysi armeijan syyttäjiä selvittämään
varakomentajan osuuden käsikranaatti-iskuun. Selvittämisen sijaan ko.
syyttäjä erotettiin kolmen päivän kuluttua.
Poliisit puuttuvat herkästi mielenosoituksiin ja mm. naistenpäivän
mielenosoitus hajotettiin väkivaltaisesti. Poliisia on vaikea syyttää
väkivaltaisuudesta. Viranomaisilla on velvollisuus viedä pidätetty
tutkittavaksi valtion oikeuslääketieteelliselle klinikalle, joissa
lääkärin tutkimukset tehdään usein poliisiviranomaisen läsnä ollessa.
Kidutusvammat toteavan lääkärinlausunnon saaminen on vaikeaa. Suureksi
ongelmaksi viime vuosina on tullut poliisilaitosten ulkopuolella tapahtuva
kidutus. Tällöin kiinniotettuja ei kirjata viranomaisrekistereihin ja
viranomaisten syytteeseen saaminen entisestään vaikeutuu. TOHAVin
kidutettujen kuntoutuskeskuksessa oli vierailumme aikana hoidossa
75 kidutuksen ja muun väkivallan uhria.
Demlan matkaohjelma herätti myös poikkeuksellista kiinnostusta
Istanbulissa. Neljä tuntemattomaksi jäänyttä henkilöä lähestyivät
delegaation osallistujia kyselleen matkan tarkoitusta ja ohjelmaa.
Kyseisillä henkilöillä oli selvästi etukäteen hankittua tietoa matkan
osallistujista ja tarkoituksesta, joten ryhmän jäsenten aikaisempien
kokemuksien perusteella voidaan olettaa heidän edustaneen paikallista
turvallisuuspoliisia.
Lisätietoa:
- Demlan Turkkiprojektista vastaava Ville Punto puh. 050 5201730
- Demla ry:n puheenjohtaja Elina Sarelius puh. 050 3640502
- Kansanedustaja Tuija Brax puh. 050 5113115
|