Ajankohtaista

KUOLEMANRANGAISTUS IRANISSA – SEMINAARI EDUSKUNNASSA

Iran oli maailman toiseksi suurin teloittaja ja ainoa valtio, joka teloittaa myös alaikäisiä. Vuonna 2008 Iranissa teloitettiin ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin tietojen mukaan ainakin 346 ihmistä, joista kahdeksan oli tekohetkellä alaikäisiä. Iranissa on myös pantu toimeen joukkoteloituksia ja käytetty julmia teloitustapoja kuten kivittämistä.

Kansainvälinen kehitys on viime vuosina kulkenut kohti kuolemanrangaistuksesta luopumista, mutta Iranissa kehitys on ollut päinvastainen: viime vuonna hyväksyttiin lakimuutos, jossa kuolemantuomio laajennettiin koskemaan laittomien audiovisuaalisten materiaalien (pornografian) tuottamista. Myös uskosta luopumisesta on vaarassa tulla kuolemanrangaistuksen alainen teko.

Kuolemaantuomittujen poliittisten vankien avustajana toimiva iranilainen asianajaja Khalil Bahramian oli pääpuhujana Iranin kuolemanrangaistusta käsittelevässä seminaarissa, joka pidettiin eduskunnan Suuren valiokunnan salissa 14.5.2009.

Tilaisuuden järjestivät oikeuspoliittinen yhdistys Demla, eduskunnan ihmisoikeusryhmä, Suomen Rauhanpuolustajat ja Amnesty Internationalin Suomen osasto.

Seminaari oli osa saksalaisten lakimiesten ihmisoikeusjärjestön Maf-Dadin kansainvälistä kampanjaa, jonka tavoitteena on kiinnittää EU-maiden huomio kuolemanrangaistuksen käyttöön Iranissa ja saada EU painostamaan Irania luopumaan kuolemanrangaistuksesta. Kampanjassa vaaditaan alaikäisten teloitusten välitöntä keskeyttämistä. Kampanjaan liittyvä seminaarisarja jatkuu Suomen jälkeen Tanskassa, Norjassa ja Saksassa. Seminaareissa avataan allekirjoitettavaksi kuolemanrangaistuksen julkilausuma, jossa vaaditaan Irania luopumaan kuolemanrangaistuksesta.

Iranilainen asianajaja Khalil Bahramian Suomessa

Teheranilainen asianajaja Khalil Bahramian vieraili tuokokuun puolivälissä Helsingissä Demlan aloitteesta. Bahramian esiintyi pääpuhujana Demlan yhdessä Eduskunnan ihmisoikeusryhmän, Amnestyn Suomen osaston ja Rauhanpuolustajat ry:n kanssa järjestämässä Iranin kuolemanrangaistusta koskevassa seminaarissa. Seminaarin ajankohta oli erittäin otollinen asiasta käytävälle keskustelulle, koska edellisellä viikolla Ulkoministeriö oli esittänyt Iranin suurlähettiläälle paheksuntansa alaikäisenä kuolemaan tuomitun Delara Darabin teloituksesta. Nuori nainen teloitettiin vain kaksi viikkoa aiemmin alaikäisenä tehdystä sukulaisensa murhasta, johon syyllistymisen hän kiisti loppuun saakka. 

Iranin kuolemanrangaistus-seminaari järjestettiin Eduskunnan Pikkuparlamentissa Suuren valiokunnan istuntosalissa 14.5.2009. Seminaarin avasi Eduskunnan ihmisoikeusryhmän puheenjohtaja Ilkka Kantola. Bahramianin lisäksi seminaarissa käyttivät puheenvuoron Amnestyn Suomen osaston ihmisoikeustyön johtaja Taina Järvinen, saksalaisen lakimiesjärjestön Maf-dadin Havin Guneser ja Demlan Ville Punto. Keskustelun puheenjohtajana toimi Demlan puheenjohtaja Martta October.

Amnestyn Taina Järvinen nosti esiin Iranin viimeaikaisen huolestuttavan kehityksen. Järvinen esitteli Amnestyn maailmanlaajuisia tilastoja kuolemantuomioista ja teloituksista vuonna 2008. Iran oli vuonna 2008 Kiinan jälkeen maailman toiseksi suurin teloittaja. Amnestyn arvion mukaan todelliset luvut ovat todennäköisesti suurempia, koska useat eniten teloittavista maista, Iran mukaan lukien, eivät lainkaan julkaise toimeenpantujen teloitusten määriä.

Maailmanlaajuinen suuntaus kuolemanrangaistuksen käytössä on viime vuosina ollut laskeva. Teloitusten määrä on kuitenkin monissa niitä eniten toimeenpanevissa maissa noussut. Järvinen käsitteli puheessaan EU:n suhtautumista teloittaviin valtioihin. EU:n yhteinen kanta on joissain tapauksissa mahdollistanut aktiivisen kuolemanrangaistuksen käytön tuomitsemisen. Esimerkkinä tästä oli Delara Darabin kuolemanrangaistuksen saama kansainvälinen tuomio. Toisaalta EU:n politiikan johdonmukaisuutta voidaan epäillä, koska esimerkiksi Kiinan teloituksiin ei ole reagoitu vastaavalla tavalla. Järvinen kaipasi EU:n kuolemanrangaistuksen vastaiselta politiikalta myös pitkäjänteisyyttä. Erityisenä huolenaiheena hän mainitsi rikoksista epäiltyjen luovuttamisen maihin, joissa heitä voi odottaa kuolemanrangaistus. Valtion antamia niin sanottuja diplomaattisia takeita ei voida pitää riittävänä suojana kuolemanrangaistusta vastaan. Etenkin terrorismin vastaisen sodan ilmapiirissä asia on tullut ajankohtaiseksi.  

Neljän maan seminaarisarjaa koordinoineen Maf-dadin Havin Guneser toi myös esiin kuolemanrangaistuksen käytön kasvun Iranissa. Virallisten lukujen puute vaikeuttaa ilmiön todellisen laajuuden selvittämistä ja arvioimista sekä tapausten raportointia. Guneser nosti puheessaan esiin Iranin vähemmistöjen, kurdien, bahaiien ja belushien aseman ja etenkin sen, ettei kurdien asemaa ole lainkaan käsitelty kansainvälisessä politiikassa kuten YK:n piirissä. Guneser kuitenkin korosti kansainvälisten kampanjoiden merkitystä. Esimerkkinä hän esitti amerikkalais-iranilaisen naistoimittajan Roxanne Saberin vankeustuomion lyhentämisen ja vapautumisen. Guneserin mukaan Iranin ja länsimaiden taloudellisten sidoksien vuoksi poliittinen paine Iranin hallitusta kohtaan voisi saada aikaan merkittävääkin paranemista.

Seminaarin pääpuhuja toiminut asianajaja Bahramian korosti puhuvansa kuolemanrangaistuksesta asianajajan ominaisuudessa. Hän viittasi Iranin historiaan, johon kuuluu YK:n ihmisoikeuksien julistuksen allekirjoittaminen yhtenä ensimmäistä maista. Iranin parlamentti on hyväksynyt useita kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia ja ne on sisällytetty sellaisenaan osaksi Iranin oikeusjärjestelmää. Kuitenkin niiden määräysten toteuttaminen lainsäädännössä on laiminlyöty. EU:n ja YK:n tuki Iranin ihmisoikeusliikkeelle on tässä suhteessa erittäin tärkeää.  

Bahramian viittasi kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevaan yleissopimuksen 6 artiklan määräykseen, jonka mukaan alaikäisenä tehdystä teosta ei saa tuomita kuolemaan. Iran on hyväksynyt KP-sopimuksen ja myös Iranin lain mukaan alaikäistä ei saa tuomita kuolemanrangaistukseen. Tätä kieltoa kuitenkin kierretään Iranissa niin, että alaikäisenä kuolemaan tuomitut teloitetaan sen jälkeen, kun he ovat tulleet täysi-ikäisiksi. Näin kävi juuri Delara Darabille.

Toisinaan Iranissa vankien teloitukset lavastetaan itsemurhiksi. Lääkärin tutkimukset tehdään näissä tapauksissa niin puutteellisesti, ettei todellinen kuolinsyy paljastu. Joskus ruumis on jopa hävitetty teloituksen jälkeen. Bahramian pitikin tärkeänä, että kansainväliset järjestöt pääsisivät maahan tekemään riippumattomia tutkimuksia epäilyttävistä tapauksista.

Bahramian kertoi myös ihmisoikeuksia puolustavien asianajajien kohtaamista ongelmista. Myös heidän perheensä joutuvat viranomaisten toimenpiteiden kohteeksi. Hän kertoi kerran itse  protestoineensa syyttäjän eräästä hänen asiakkaastaan esittämiä todistamattomia rikosväitteitä vastaan. Bahramianin katsottiin tällä loukanneen syyttäjälaitosta ja hänet pidätettiin.

Iranin oikeusjärjestelmässä sovelletaan niin parlamentin säätämiä kuin uskonnollisiin säännöksiin perustuvia lakeja. Uskonnollisen lain perusteella annettavat tuomiot päättää yksi tuomari. Bahramian kertoi toimineensa 30 poliittisista rikoksista syytätetyn asianajajana. Poliittiset syytteet sisältävät tyypillisimmillään valtion vastaista toimintaa tai vakoilua. Järjettömiltä tuntuvia syytteitä kerätään poliittisia aktivisteja vastaan hyvin heikolla näytöllä ja heitä tuomitaan pitkiin vankeusrangaistuksiin ja jopa kuolemaan.

Pidätettyjen osalta ongelmana on joskus se, ettei heidän olinpaikkansa saada tietää. Lain mukaan syyte on ilmoitettava pidätetylle 42 tunnin kuluessa.  Pidätetyillä on myös oikeus tavata lakimiehensä heti pidätyksen alusta lukien, mutta tämä estetään joskus käytännön keinoilla, esimerkiksi pitämällä lakimies tietämättömänä asiakkaansa olinpaikasta. Barhamian kertoi tapauksesta, jossa hän sai tietää asiakkaittensa olinpaikan vasta 40 päivän kuluttua pidätyksestä.

Seminaarin puheenvuorot herättivät runsaasti keskustelua. Paikalle oli saapunut useita Suomessa asuvia iranilaisia, jotka esittivät radikaalejakin toimenpiteitä Iranin ihmisoikeustilanteen parantamiseksi, kuten diplomaattisuhteiden katkaisemista. Bahramian ei kuitenkaan kannattanut tätä ajatusta, koska pahinta mitä EU-valtiot voivat tehdä on Iranin eristäminen. Joissain puheenvuoroissa taas viitattiin Iranin perustuslain ongelmallisuuteen vähemmistöjen suojelun kannalta. Perustuslain painotus valtion ykseydestä on erään kommentin mukaan johtanut vähemmistöjen olemassaolon kiistämiseen.

Seminaarin osanottajamäärä oli ilahduttavan suuri, arviolta 50-60 henkeä. Kaikki salin istumapaikat olivat täynnä. Seminaari sai myös kansainvälistä julkisuutta. Ruotsista seminaaria oli saapunut uutisoimaan Newroz-kurditelevision kuvausryhmä, joka myös haastatteli järjestäjiä ja teki pitkän haastattelun myös Bahramianin kanssa. Suomalainenkin media oli kiinnostunut Bahramianin vierailusta. Häntä haastateltiin FST:lle sekä Turun sanomiin.

Suomesta Bahramian jatkoi matkaansa Berliiniin, jossa oli seminaarisarjan viimeinen tilaisuus. Ennen Suomea Bahramian puhui Tanskassa ja Norjassa. Seminaarien järjestäminen useassa maassa osoitti kuinka kansalaisjärjestöjen yhteistyöllä on mahdollista saada aikaan suhteellisen pienelläkin vaivalla ja kohtuullisin kustannuksin usean maan kattava tilaisuuksien sarja ja huomiota ihmisoikeusloukkauksille. Suurimman työn kampanjan toteuttamiseksi teki seminaareja koordinoinut Maf-dad, joka myös hankki seminaarin pääpuhujan. Kansalaisjärjestöjen verkostoilla seminaarin taakse saatiin useassa maassa laaja joukko myös virallisempiakin tahoja, kuten Suomessa Eduskunnan ihmisoikeusryhmä, jonka tarjoamat tilat ja simultaanitulkkaus olivat Suomen seminaarin toteutumisen edellytys. Iranin tilanne on ollut viime vuosina julkisuudessa monin tavoin. Kansainvälisten kampanjoiden avulla myös maan kuolemanrangaistuskäytännöille voidaan saada laajempaakin huomiota niin, että ihmisoikeustilanteen muutos on mahdollinen myös Iranissa.

Lisätietoja: Demla ry, Ville Punto, punto[@]welho.com, puh. 050-520 1730