Kaikkien on puolustettava tieteen vapautta!

Tieteen vapaus on paitsi perusoikeus (PL 16 §) myös yksi demokraattisen yhteiskunnan kulmakivistä. Tutkimuksen vapaus mahdollistaa sen, että yhteiskunnallisia keskusteluja voidaan käydä ja päätöksiä tehdä luotettavan ja ajantasaisen tiedon valossa. Tieteen vapaus on myös välttämätöntä kriittisen ajattelun ja innovaatioiden edistämiseksi, minkä varaan demokraattiset yhteiskunnat rakentuvat.  On siis koko yhteiskunnan tehtävä puolustaa sitä, ei pelkästään tiedeinstituutioiden.

Akateeminen vapaus on heikentynyt Suomessa. Viimeaikaisia paljon julkisuutta saaneita ilmentymiä tästä kehityksestä ovat esimerkiksi ehdotus rajoittaa Suomen Akatemian rahoituspäätöksiä kansallisen turvallisuuden perusteella (HE 209/2024), perussuomalaisten ajatuspajan ihmistieteitä kyseenalaistava tiedepoliittinen pamfletti sekä yksittäisiin tutkijoihin ja tutkimushankkeisiin kohdistuvat leimaavat ja tahallista väärinymmärrystä sisältävät ulostulot. Viimeksi mainituista voidaan tuoreena esimerkkinä mainita kynsisalonkeja koskevan tutkimushankkeen rahoituspäätös, jota ministeri kutsui ”veronmaksajien rahoilla rälläämiseksi”. Lisäksi viime kuussa kansanedustajan kyseenalaisti Ylen haastattelussa Lähi-idän tutkijan riippumattomuutta kutsumalla häntä terroristijärjestön aktivistiksi. Tieteen vapauden kaventumiskehitys on kuitenkin tapahtunut pidemmän ajan kuluessa. Suomi on tippunut Akateemisen vapauden indeksillä parhaan 10 prosentin joukosta 20-30 prosentin kategoriaan viimeisen 10 vuoden aikana. Sijoitus oli pohjoismaista heikoin.

Tieteen vapauden kaventumiseen on tunnistettu useita syitä.  Poliittisiin ja ideologisiin näkökulmiin tai tavoitteisiin perustuva ulkopuolinen puuttuminen tutkimukseen, tutkimustiedon käyttöön ja jakamiseen on keskeinen uhka tieteen vapaudelle. Tämä ei tietenkään ole uusi ilmiö, vaan tiede ja yksittäisten tutkijoiden tulokset ovat aina kohdanneet myös vastustusta, kun ne ovat olleet ristiriidassa esimerkiksi poliittisten tai uskonnollisten näkökulmien kanssa. Nyt kuitenkin on selvästi nähtävissä, että kriittisiksi itsensä kategorisoivat ulostulot sekä erinäiset hankkeet, joiden pyrkimyksenä on eri perustein rajoittaa tieteen vapautta, ovat osaltaan saaneet aikaan edellä mainitun indeksin osoittamia seurauksia. 

Erityisen haitallista tiede”kritiikki” on silloin, kun se kohdistuu yksittäiseen tutkijaan. Tieteen vapaudella on läheinen yhteys sananvapauteen (PL 12 §). Tutkijoiden ja asiantuntijoiden sananvapautta kavennetaan Suomessa ennen kaikkea henkisellä ja sanallisella väkivallalla, joista häirintä on yleisin ja tunnistetuin muoto.  Häirinnällä tarkoitetaan tyypillisesti erilaisia yrityksiä vaientaa tutkija tai kyseenalaistaa hänen asiantuntemuksensa henkilökohtaisella tai julkisella asiattomalla arvostelulla, painostuksella ja vihakampanjoilla. Häirintä ei siis ole sama asia kuin kritiikki. Joskus se myös täyttää rikosoikeudellisen tunnusmerkistön, kuten viestintärauhan rikkomisen tai yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen. Rikosoikeudelliset keinot eivät kuitenkaan yksin pysty turvaamaan tutkijoiden sananvapautta. Tarvitaan kulttuurista muutosta, jossa häirintää ei hyväksytä. Vastuu häirintään puuttumisesta ei tule jäädä yksin sen kohteena olevan tutkijan harteille.

On myös hyvä huomata, etteivät hyökkäykset ja hiljentämisyritykset jakaudu tasaisesti. Niiden kohteena ovat usein naispuoliset tutkijat ja tietyt tieteenalat, kuten sukupuolentutkimus, ilmastonmuutosta käsittelevä tutkimus tai maahanmuuttotutkimus. Myös yhteiskuntatieteiden legitimiteettiä on laajemmin kyseenalaistettu oikeistopopulismiin ja konservatiiviseen maailmankuvaan kytkeytyneiden tahojen toimesta syyttämällä niitä poliittisuudesta ja epätieteellisyydestä.

Myös tieteen välinearvoa, eli veroeurojen vastuullista käyttöä korostava kritiikki on yleistynyt. Tieteen taloudellista merkityksellisyyttä edellytetään entistä tiukemmin. Näin siitäkin huolimatta, että Suomalaisella tieteellä on jo nyt kansainvälisestikin poikkeuksellisen kova tulosvastuu kilpailullisen rahoitusmallin vuoksi. Erityisesti ihmistieteiden piirissä tuotettu tutkimus harvoin tuottaa sellaisia tuloksia, joihin on löydettävissä suoraan intuitiivisesti kaupallistettavaa kulmaa. Samoin perustutkimus, jonka tavoitteena on lisätä ymmärrystä, pärjää huonosti tällaisessa asetelmassa.  Tällainen ymmärryksen tuottamiseen pyrkivä tutkimus on kuitenkin kehittänyt esimerkiksi sähkömagnetismin teorian, joka myöhemmin johti tietokoneen ja matkapuhelimen kehittämiseen. Mikäli tiede joutuu puolustamaan itseään taloudellista arvoa korostavan ideologian ehdoilla, sen kamppailun se tulee häviämään. 

Tieteeseen, tiedeyhteisöön ja yksittäisiin tieteentekijöhin kohdistuvassa kritiikissä sivuutetaan usein se seikka, että tiede on itseään korjaava prosessi; sen lisäksi, että myöhempi tutkimus korjaa aiempaa, tutkimuksen pätevyyttä ja tulosten luotettavuutta myös arvioidaan vertaisarviointiprosessissa. Tieteenalan peruskäsitteistöä- ja keskustelua tuntemattoman on ulkopuolelta hyvin vaikea kestävällä tavalla arvioida tutkimuksen tieteellisiä meriittejä. Samoin, koska ulkopuolelta voi olla vaikea arvioida tutkimushankkeen merkitystä tieteenalan sisäiselle keskustelulle, rahoituspäätöksiä koskeva kritiikki kohdistuu usein tieteenalan  näkökulmasta epärelevantteihin kohteisiin, eikä kritiikin motiivina näytä olevan pyrkimys ymmärtää tutkimushankkeiden merkitystä paremmin.Parempi tiedeviestintä ei yksin riitä tämän ongelman ratkaisemiseen.Vastuu kuuluu tutkijoiden lisäksi myös muille yhteiskunnan jäsenille.

Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry, joka omalta osaltaan edistää tieteen tekemistä kustantamalla oikeus- ja yhteiskuntatieteellistä Oikeus-lehteä, kutsuu myös tiedekentän ulkopuoliset tahot puolustamaan tieteen vapautta. Vapaa tiede on demokraattisen yhteiskunnan tunnuspiirre. Se on keskeinen osa paremman yhteiskunnan rakentamista, parempien päätösten tekemistä ja kompleksisten ongelmien, kuten ilmastonmuutoksen ja luontokadon ratkaisemista. Vapaan tieteen puolustaminen on siis kaikkien asia! Tieteen vapautta voi puolustaa puuttumalla tutkijoihin kohdistettuun häirintään, kun sellaista eri foorumeissa huomaa. Lisäksi voi vaikkapa pohtia tieteen roolia nyky-yhteiskunnan rakentamisessa yhdessä läheisten kanssa tai osallistua tiedeyhteisön järjestämiin tapahtumiin kuten Tieteiden yöhön. 

Lähteitä: 

The State of Academic Freedom Worldwide: https://academic-freedom-index.net/ 

Kivistö, J., Pekkola, E., Berg, L. N., Hansen, H. F., Geschwind, L., & Lyytinen, A. (2019). Performance in higher education institutions and its variations in Nordic policy. In Reforms, Organizational Change and Performance in Higher Education (pp. 37–).

Joonas Kumpulainen, Poliittinen ajatuspaja tieteellisen laadun vartijana?: https://journal.fi/tt/article/view/177376 

Somehäirintä ja tieteen vapaus: https://www.professoriliitto.fi/blogikirjoitukset/somehairinta-ja-tieteen-vapaus/ 

Tiedekritiikin muodot: https://politiikasta.fi/turhauttava-tiedekritiikki-1-kansalaiskeskustelua-tieteen-valinearvosta-vai-somehuutelua-puskista/ 

Tutkijoiden ja asiantuntijoiden sananvapauden turvaamiseksi. Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta, Vastuullisen tieteen julkaisusarja 1:2025: https://edition.fi/tsv/catalog/view/1352/1469/5729-1